London: Day 3.

Lauantaina oli sitten koko matkan kohokohta (ainakin erään Muse-fanin mielestä).

Päivä alkoi aika vapaamuotoisesti, eli aamulle ja keskipäivälle ei ollut yhteisiä suunnitelmia. Arvaatteko, että minne tämä tyttö paineli? :D

Oxford streetillehän minä.

Evansille asti en silloin kävellyt, joka on siis Marble Archilla, Oxford Streetin jälkeen. Mielessä oli Monsoon, The Body Shop, NewLook, Debenhams, Dorothy Perkins. Tuolla kadulla on myös tavaratalo Bhs, jossa en ollut aiemmin käynyt. Siellä oli kaikki -10% ja huomasin, että siellä myydään Evansia. Sieltä sitten ostin farkut ja koruja. Siellä oli muuten pelottava naismyyjä. Katsoin yhtä tunikaa ja lyhyyteni takia en saanut sitä laitettua sinne taakse, minne se olisi kuulunut. Tämä myyjä sitten huomasi sen ja tuli minulle tiuskimaan, että jos et sitä ota, niin laitat sen takaisin sinne omalle paikalle. Okei, ei tulisi itselleni ikinä mieleen mennä tiuskimaan asiakkaalle. Lisäksi tämä myyjä oli sitä tuputtavaa laatua, eli tyrkytettiin jos minkälaista vaatetta. Mutta sitten kun oikeasti olisin tarvinnut apua, kun minun kokoa ei eräässä farkkumallissa ollut, niin sitä apua ei saanut. Myyjä tokaisi vain, että ei osaa sanoa onko kokoja muualla...eh ok? Muuten kyllä olen saanut hyvää palvelua vaateliikkeissä tuolla Lontoossa. Esittelen kaikki ostokset sitten yhdellä kertaa.

Matka jatkui Debenhamsiin, jossa on hyvä kosmetiikkaosasto. Mielessä oli YSL:n kulmakynä ja Smashboxin meikinpohjustuvoide. Molemmat löytyivät ja edullisemmin kuin Suomesta olisi saanut. Tai Smashboxia ei taideta myydäkään ollenkaan täällä? Debenhamsilla on John Rocha mallisto, jossa on ollut kokoja ainakin 26 asti. Mutta mutta, eipä ollut enää! Sieltä lähdin siis tyhjin käsin. Dorothy Perkins oli myös koluttu tyhjiin, siellä on siis kokoja 22 asti, mutta high streetillä on yleensä nuo isommat koot aina loppu, kuten nytkin. Mutta onneksi Oxford Streetin NewLook pelasti, joka on paljon paremmin järjestetty ja muutenkin siistimpi, kuin Westfieldin ostoskeskuksen liike. Lisäksi tämän Newlookin vieressä 3. kerroksessa on Starbucks. Oikein hyvin ajateltu, kun kahvila on kaiken muun hyvän lisäksi sijoitettu ihan Inspire- osaston viereen, joka on siis plussakokojen osasto.

Olimme sopineet, että treffaamme hotellin ravintolassa viideltä. Lauantai oli siis tietenkin Musen keikan päivä.

Voisin syödä salaatteja vaikka joka päivä. Tilasin tuolla hotellin ravintolassa kana-ceasarsalaatin. Ai että... vieläkin muistelen suurella lämmöllä sitä New Yorkin Hard Rock Cafessa syötyä kanasalaattia, se oli niin hyvää.

Äitini ahmi ruokansa ja lähti valmistautumaan suureen päivään huoneeseensa ennen meitä muita. :)

Meille oli erillinen sisäänkäynti Wembleyn areenalla, koska äitini oli hommannut liput Musen faniklubin kautta.

Meidän lohko oli 227.

Ihmisiä oli jo paikalla mukavasti kun saavuttiin. Lämppäreinä oli White Lies ja Biffy Clyro.

Sitten oli Musen poikien vuoro.

Show oli tuttuun tapaan näyttävä ja loppuun asti suunniteltu.

Pallot päästetään shown lopussa vapaaksi, tällä kertaa ne oli tosin pienempiä, kuin mitä ennen.

Hotellilla oltiin takaisin joskus puolen yön jälkeen.

Hauska päivä!