Aina siivouspäivinä sitä alkaa miettimään syvällisempiä asioita. Tänään siivotessa tuli mieleeni jostain kumman syystä aika kaun aikaa sitten käymäni keskustelu. Keskustelukumppani oli sitä mieltä, että tyttölapsen synnyttäminen tähän maailmaan on hänen mielestään liian raakaa. Silloin ajattelin, että huh kuinka joku voi ajatella näin. Mutta tänään siivotessani kolmatta tuntia tämä ajatus ei tuntunutkaan enää niin mahdottomalta. Aloin miettimään asiaa tarkemmin.
Miesten ja naisten välistä tasa-arvoa pohdittaessa aika monelle varmaan tulee mieleen raha. Nykyään on laskettu, että miehen euro on naisen 80 senttiä. Vaikka naisen 80 senttiä kapuaisikin hiljalleen sinne euroon, mielestäni silti naisella on niin paljon enemmän tehtäviä siinä kotielämässä ja tietenkin siinä lapsien hoidossa, että samantien saisi nousta yli sen euron. Itse haluaisin olla menestynyt työelämässä, sekä tietenkin myös saada lapsia ja olla kotiäiti. "Pelkästään" kotiäitinä oleminen ei välttämättä riittäisi minulle (en halua tällä loukata ketään, ihmiset ovat erilaisia). Mutta että voit olla menestynyt siinä työelämässä sinun tulee saada ensiksi se vakituinen työpaikka. Uskallan väittää, että eniten määräaikaisia ja osa-aikaisia töitä on nimenomaan naisilla ja luultavasti kaupan alalla. Sitten kun on saanut sen vakituisen työpaikan, voit jäädä äitiyslomalle ja tietenkin sen naisen työnantaja joutuu maksamaan äitiysloman kustannuksia. Vaikkakin aina siihen lapsen tekemiseen tarvitaan se mies mutta miehen työnantaja ei ole velvollinen maksamaan mitään. Se on kuitenkin mielestäni hienoa, että nykyään isät pitävät isyyslomia aikaisempaa enemmän.
En haluaisia oikein edes miettiä millaista kohtelua naiset saa arabimaissa tai kuinka monta naista raiskataan päivässä. Mutta nämä ovat niitä ikäviä faktoja.
Rakastan olla nainen. Saan meikata (oikeasti pidän siitä), laittaa hiuksia, ostella vaatteita mutta samalla naisella kuluu valtavasti aikaa ja rahaa siihen, että näyttäisimme hyvältä (tiedän kyllä, että ei olisi pakko meikata tai laittaa hiuksia). Julkisuudessa puututaan herkästi esimerkiksi eduskunnassa olevien naisten ulkoisiin avuihin. Pitäisi olla ennen kaikkea hoikka ja kaunis. Lisäksi varmasti naiset joutuvat sietämään jos jonkinlaisia kommentteja muissakin työpaikoissa, ahdistelusta puhumattakaan.
No mitä mukavia puolia on naisena olemisessa? Tietenkin ensimmäisen tulee mieleeni se äitiyden kokeminen. Mies kun sitä synnytystä ei ikinä pysty kokemaan. Ainakin omassa mielessäni on kuvitelma, että lapsi muodostaa vahvemman tunnesiteen äitiin. Myös se, että vuonna 2011 eduskuntaan valittiin ennätysmäärä naisia, lämmittää mieltä. Olisiko se lasikatto häviämässä? Suomen Diilissä näyttää naisilla menevät huomattavasti paremmin kuin miesten ryhmittymällä, sekin lämmittää mieltä, vaikka onkin vähäpätöinen asia. Mutta yksi isoista asioista on Naisten pankki , joka on hienoa asia ja onkin saanut taakseen nimekkäitä henkilöitä.
Nyt helpotti, kun sai purkaa ajatuksia. Ei näistä asioista kannata tuolle miehelle puhua. :D
Ajatuksia?
Syvällisiä olet miettinyt :) Joskus sitä itsekin tulee pohdittua... Olen sitä mieltä, että kyllä se euro on sama kaikille, kun sitä uskaltaa pyytää ja naisena pärjää siinä missä miehenäkin, kun on sitä henkistä "munaa". Monet tahot ovat viime vuosina herättäneet paljon keskustelua tasa-arvosta, mutta usein keskusteluista on ainakin itselleni jäänyt sellainen sivumaku, että ei pyritä tasa-arvoon vaan paremmuuteen. Yritetään päästä näyttämään, että ollaan vieläkin etevämpiä, ihan vaan kompensoidaksemme kaikkia niitä alemmuuskomplekseja mitä suureen osaan naisista on istutettu jo pienestä tytöstä saakka.
VastaaPoistaOlen itse kasvanut perheessä, jossa ei ole ollut mitään selkeitä ja perinteisiä äidin ja isän rooleja. Kummatkin vanhempani olivat eläkkeelle jäämiseen saakka yksityisyrittäjiä, isä teki ruokaa ja äiti leipoi. Isä imuroi ja äiti pyyhki pölyt. Meillä kaikki teki kaikkea, sitä mukaan mitä osattiin ja missä oltiin hyviä. En olisi koskaan pystynyt menemään naimisiin miehen kanssa, joka odottaisi itseltäni jotain pullantuoksuisen kotiäidin roolia, sillä halusin miehen, joka itsekin osaa ja viitsii tehdä ruokaa ja auttaa siivouksessa tai pesee pyykit, jos tarvii. En mä laiskoja kattele ;)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHeippa Jenni,
VastaaPoistaTässä näkee sen eron, minun lapsuudenkodissa oli ns. jaetut rooli. Tosin äitini tekee kyllä kaikenlaisia hommia mutta myös tietenkin hoitaa kodin. Isäni taas ei ole koskaan tiskirättiin koskenutkaan. Ja johonkin samaan suuntaan ollaan tässäkin taloudessa menossa, tosin koulutus on kesken. :)